jokin suurempi tunne on kaiken tämän takana.
Kohtaloa vai sattumaa
tällä kertaa asiat näyttäytyi kuitenkin siltä puolelta
joka ei yleensä mun elämässä toteudu.
Muistot valtaa sydämen
hiekkatiellä kengät kastuu vesilätäkössä
aistin toisella tavalla ympäröivää maailmaa
koska tähän päivään piiloutui jotain
jota en osannut mitenkään odottaa.
Ja mä lasken yhteen muistot ja niitä karkuun juoksevat kuukaudet
kunnes ymmärrän
tämä ei ole ainoa todellisuus joka on olemassa.
Kaiken sen jälkeen
tuijotan pellon laidalla taivasta
joka aukaisee pilviverhostaan paikan
jonne aurinko saa luvan laskea
tiedän siinä hetkessä
en ole yksin.