räpiköidään rantavedessä
syvemmältä nousee tuttuja hirviöitä
ensin niitä ei edes näe
sitten alkaa tuntemaan hipaisuja
kunnes otteet kovenee
evien sivallukset jättää punaisia jälkiä meidän ihoihimme
piilotellaan niitä jopa toisiltamme
vaikka tiietään et kaikissa meissä ne jäljet on
joskus sä yrität nousta vedestä
todeten etteihän tämä saatana voi näin mennä
viisaammat tietää jo
ei se kannata
kosto on suloinen ja niin kamalan kipeä
väsyneimmät ui syvemmälle
ne ovat jo päästäneet irti
luopuneet toivosta
vaikka joskus joku ihmeellä merkitty
kahlaa veteen meitä ja hirviöitämme pelkäämättä
nostaa yhden mukaansa
kantaa rantaan
sitoo sivallusten jäljet
hoitaa kuntoon
mutta vain joskus
niin surkean harvoin.
Ymmärrän enemmän niitä
jotka eivät jaksa enää räpiköidä
vieköön vedet
vieköön hirviöt
tehkööt tehtävänsä
nuo pahat henget
helpommalla niin pääsee.
Mä kellun vedessä
en ui syvemmälle
en pyri rantaan
en odota, en toivo
mä vain oon.