elämä.
Kuka kertoi
näin teet ja tällaiseksi saavut
kuka päätti
maalata peilikuvansa hirviöksi?
Minä tuijotan niitä päämäärättömästi takapihoilla räpiköiviä lintuja
liekö juuri pesästään ehtineitä
sekopäitä
säikyn teidenvarsilla yllättäviä siiveniskuja
ja iltaisin
joskus siinä kun olen vastannut kaikille
hyvin voin
annan kyynelten kastella tyynyliinan
ja uskon taas
ei minusta tähän olekaan.
Näihin päiviin
tällaiseen lajiin
jossa kaikki on omien harteidesi varassa
taakoista jokainen.
Joinakin iltoina
pyöräilen itseni hukkaan
käännyn niin monella peltotiellä vasempaan
etten kykene enää mitenkään paikallistamaan ilmansuuntia
(ihan kuin osaisin sitä muutenkaan)
ja toivon vain että palaan jostakin risteyksestä tielle jonka tunnen.
Eksyminen on jokseenkin rauhoittavaa
se sisältää aina toiveen ajatuksesta
jos tänne vain katoaisi
unohtuisi
jäisi
kaikki se ympäröivä lakkaisi olemasta totta
ne hitaasti öistä aamuihin hiipivät vuorokaudet
ruokaostoskauppareissujen kauhistuttavimmat kohdat
joissa täytyy selviytyä kassan läpi mahdollisimman nopeasti
ihmisten kysymyksiinsä asettamat odotukset
tiedäthän
sellaiset liian onnellista loppua toivovat?
Miten minä niille
hymyileville kasvoille, silmille
sen totuuden paljastaisin
murskaisin taas uskon hyvyyteen
katsetta väistäen kertoisin
etten usko laisinkaan sellaiseen maailmaan
jossa pimeys olisi
minusta otteensa irrottanut?
Kerro miten minä sen tekisin
tuosta noin vaatehuoneesta
repisin päälleni taas sen viitan
sen joka uhkuu tummia sävyjä
ja yhä toivottomampia lopputuloksia.
En minä se halua olla
en enää ikinä murskata sitä jotakin
uskoa elämään keneltäkään
ja tässä on elämä vasta alussa
kyllähän minä sen ymmärrän.
Mutta sitä minulla ei ole
sääntökirjaa tästä elämästä
päivä saattaa sisältää miljoonakolmesataaneljäkymmentä tilannetta (jos siis poistun kotoani)
niin kamalan monta omituista hetkeä
joihin kukaan ei ohjeistanut varautumaan
kertonut vuorosanoja
opettanut oikeita ilmeitä
miten reagoida
milloin mihinkin
riittäähän näitä
kiitettäänkö tästä
esitetäänkö nyt vastakysymys
millainen sellainen
jos ei niin enkö silloin vaikuta itsekkäältä
googlata ei ehdi kesken keskustelun
ja vaikka ehtisi
kukaan muu ei ole ikinä kummastellut samanlaista asiaa
voiko joku vain kertoa
miten tästä kuuluis selvitä?
Tai niin
kaikesta selviää kyllä
mutta selvitä sekoamatta?
En oikein tiedä
olen sitonut itseni tähän asuntoon vähintään seuraaviksi yhdeksitoista kuukaudeksi
näille seuduille vähintään kolmeksi vuodeksi
jos siis ajattelin viimein hankkia ammatin
enkä oikein tiedä
miten kestän tällaista.
Rakastan rutiineja
rakastan sitä ettei mitään tapahdu yllättäen
(aina tapahtuu, tiedän)
mutta rakastan ajatusta siitä
että asiat jatkuisivat samankaltaisina tästä ikuisuuteen
ja siinä samalla en tiedä mitään niin kamalaa
kuin tällainen sitoutuminen
paikalleen jääminen
apua!?!
Pelkään jatkuvasti
erityisesti iltaisin
että sekoan yhtäkkiä.
Että se jokin joka asteli viimeiset puoli vuotta suhteellisen varmoin askelin
syvästä pimeydestä päivänvaloon
se lakkaa olemasta osa minua
hylkää minut ja minä jään sen hullun armoille.
Ei kai näitä näin saisi edes eritellä
minähän se olen
ja minun sekopäinen olemukseni
molemmissa laidoissa
sekä valossa että pimeässä
mutta jos nyt tämän kerran?
Miten se oikeasti edes estetään
syksy näyttäytyy juuri nyt mun edessä vuorenkorkuisena ammottavana kitana
joka on hetkellä millä hyvänsä
valmiina nielaisemaan mut
ja tekeekin sen ihan mielellään.
Ei mulla oo yhtäkään asetta
jolla mä sitä alkaisin tuhoamaan
ja kaiken lisäks mua väsyttää ajatuskin siitä et pitäis taas alkaa taistelemaan sitä suurinta mahdollista voimaa vastaan
ja vaikka mä miten kiljuisin, huutaisin ja raivoaisin
sen korvissa mun ääni ei kuulostais ees kuiskaukselta.
Mutta ei
mä en tahdo enää pudota
mä en tahdo et kaikki tää viedään
et päätökset tehdään mun puolesta ja ne perustellaan ties millä
sitä mä en tahdo enää ikinä.
Mä tahdon pystyä tähän
selviytyä niistä aivan liian monista tilanteista
joissa mun sydän lyö miten sattuu eikä suu löydä yhtäkään järkevää sanaa
mä tahdon yhden kerran tuntea olevani vain yks muista
joku ei kukaan
eikä varsinkaan se sekopää
mä tahdon maalata tän koko taulun uudestaan
tehdä asiat toisin.