olin kuin unissakävelijä.
Älä herätä sitä
niinhän ne aina sanovat
kiitollisempi olen niille
jotka edes yrittivät ravistella
kielloista huolimatta
näkemään toisin silmin
syvimmillä hetkillä
en nähnyt valoa muutamaa sekuntia pidempään
oli siinä kuka tahansa
valamassa uskoa
pitämässä kiinni
ymmärtämässä
mutta nuo hetket ovat luultavasti niitä
jotka tulen muistamaan aina.
Mutta oli sitten niitäkin
jotka eivät välittäneet mistään muusta kuin siitä
että saivat kokea olevansa parempia
jollain erittäin kierolla tavalla vaikuttivat nauttivan asemastaan
jossa saattoivat katsoa alaspäin sitä
joka ei jaksanut enää edes puolustautua.
Silloin alussa
joku sitoi silmäni
tai saatoin se olla minäkin
joskus siinä keväällä
eksyin ehkä väärien tekstien pariin
tai löysin maailmasta sävyjä
joiden pariin uppouduin yhä suuremmalla uteliaisuudella.
Syksyllä ympäröivä maailma uhkui jo toisia kieliä
vaikeampia
ymmärtämättömiä
raja terveen ja epäterveen välillä hämärtyi
teksteistä löytyi sanoja
jotka kuvasivat sisintäni paremmin kuin itse olisin sen elämänkokemuksen määrällä mitenkään kyennyt
itsevihalle löytyi konkreettinen kohde
katso nyt, en minä kelpaa!
Ja kai siinä olivatkin sitten kaikki
ihan kaikki mitä enää tarvitsin
olin valmiina hyppäämään veteen
tiedäthän
sellaiseen syysöiden viilentämään järveen
pelkäsin kyllä tuntematonta
mutta uteliaisuus voitti
ainoa vain etten silloin mitenkään voinut ymmärtää
ettei mikään palaisi enää ennalleen
sen jälkeen kun pääni painuisi pinnan alle ensimmäisen kerran.
Kymmenen vuotta on pitkä aika
uskotko?
Siinä on paljon aikaa vakuuttaa itselleen
ettei koskaan, ikinä tule selviämään.
Siinä ehtii tälläisessa mallissa
mikä täällä meidän keskellämme on
siinä ehtii selittää samat asiat
tunteet ja epätoivot
aika monelle ihmiselle.
Ja ehtii nielaista aika monta tablettia
ennen kuin ymmärtää
ettei tämä nyt ehkä sitten kuitenkaan
aivan näinkään toimi.
Tänään olen saanut jo silmäni auki
herännyt siitä painajaisesta
jonka en uskonut päättyvän koskaan
ehkä olenkin vääränlainen, kummajainen
ehkä tulen aina olemaankin
mutta ainakaan en kulje täällä enää silmät sidottuina tai unissani.