Olo tulee voimalla päälle
vaikka samalla se on koko päivän ollut sietämätön
tuntuu etten pääse enää pakoon
tämän hetken tiedostaminen hyökkää takaa ja kaataa asfaltille
pikkukivet uppoaa polviin ja kämmeniin
mut ei oo voimia nousta ja kääntyä
hyökätä hyökkääjän kimppuun.
Siks pakkaan kaapin kerrallaan
lenkillä otan askeleen kerrallaan
yritän olla ajattelematta
mut mun mieli ei todellakaan lopeta
yritän luoda sellaista kuvaa päässäni
miten elämää vois elää vähimmillä
yritän siirtää kuolemaa
kun en jaksa sen tyhjiä lupauksia tän kaaoksen päälle
yritän hahmottaa millaista elämä olis
jos siitä karsii kaiken mitä on mahdollista karsia
kaiken kuormittavan ja kaiken joka saa mut haluamaan kuolemaa aina ja koko ajan.
Siispä
koira hoidetaan oloista huolimatta
suihkussa käydään vaikka ei jaksaisikaan
vaatteet pestään ja ne vaihdetaan
mutta keskusteluja ei ole pakko jaksaa käydä normaalilla äänenvoimakkuudella
riittää et puhuu ees suunnilleen nii et muut kuulee
katsetta ei tarvitse jaksaa nostaa
ja virallisissa puheluissa ei oikeasti tarvitse jaksaa leikkiä kiinnostunutta, iloista tai ei-väsynyttä
oikeastaan missään ei tarvitse
pudotus on suora tie helvettiin
mut oliksen lopulta väliä
silloin lopulta?
Edelleen tiedän että haluan täältä pois
taas tänään piti herätä tähän samaan todellisuuteen
luulis et riittäis jo
ku mua ei oikeasti tarvis sietää enää ku ykstoista päivää
mut kai sekin voi olla liikaa mua ja mun mielipiteitä ja sanomisia ja puuttumisia ja vastaanväittämisiä.
Mut en tahdo sinne
mihin meen
en tiiä miks
ja tiiän etten voi olla tätä mieltä
kun en tiiä millaista siellä on
mut jos yksinasumisen pahimmat puolet jätetään
ja sit sanotaan et saathan sä kuitenkin apua
ja yritetään vain huonosti peittää se kuinka turhautuneita ollaan mun kiittämättömyyteen
ku kyllähän mun pitäis ymmärtää et asiat vois olla vielä paljon huonommin
enkä mä oikein ees tiiä
miten kukaan voi niin ajatella
jos yhtään tarkemmin mun pessimistisyyden mittasuhteeseen tutustuu.
Oon vaan niin väsynyt
vaikka muutosta selviää
ei tälle oo mitään loppupäivämäärää jonka jälkeen helpottaa
aina tulee muuta
aina tulee uutta
ja mä muserrun sen tiedostamiseen
et mikään ei ikinä riitä
tätä oloa vastaan.