Paljon sanoja
mutta ei mitään sanottavaa
tuuli luo vaahtopäänsä veteen
ja mun kyyneleet ei kosketa enää ketään.
Koira istuu aina liian luottavaisena vieressä
tuijottaa tietä mun selkäni takana
kaikki muuttuu
mut en osaa antaa sen muuttua
palaan kauas vuosien taa
oon yksin ja hukassa
koko tiedossa oleva maailma on murrettava
kasattava taas kerran
ilman ohjeita
kuka kuvitteli et näistä lähtökohdista
ja tän kaiken jälkeen
mikään korjattu olis ees alkuperäisen irvikuva.
Ja oliks sitäkään koskaan
ku tärkeimmät sanat oliki
mä oon pohtinu et mun olisi pitänyt sterilisoida itteni ennen sun syntymää
nii mäkin
oon pohtinu
monella tavalla tätä kaikkea
jotain tän kehän keskihakuisvoimasta
siitä miks irroittautuminen ei oo mahdollista
ja miks elää-vaihtoehto on pelkkiä sirpaleita
ja niiden aiheuttamien vammojen siistimistä?
Mä kuulen niiden kysymyksistä
miten kovasti ne tahtois tän olevan se ratkaisu
et tästä mä nyt innostuisin ja sit nää
erimielisyydet vois vaan unohtaa
ja selitellä miten kivasti mä menin täällä eteenpäin.
Se on harhakuvitelma
valhe on ainoa joka auttaa niitä sietämään todellisuutta
joka ei muuten oo yhtään niin iloisilla väreillä maalattu
hankala niiden on kieltää
et tää meni vähän turhankin rumasti
hankala niiden on unohtaa
et ammattitaito ei kuvastu tällaisilla keinoilla
ne tietää ja mä tiiän
mut kestettävää on enää vajaa viis viikkoa
sit ei enää koskaan tarvii puhua yhdellekään näistä
jotka kostivat mulle omaa raukkamaisuuttaan
eivät kyenneet kantamaan vastuuta
miks vitus ne luulee et nyt mä oisin oikein iloinen
ku vaihtoehtoja ei muuttoa enempää ollu olemassa
mä tiiän ne laskee päiviä ihan yhtälailla ku minäki
me vaan tehään tätä täysin eri syistä.
Mä en koskaan tuu arvostamaan näitä ihmisiä
sen vuoks millainen sotku tää koko viimeinen puolivuotinen oli
mä kirjaan ne kyllä
kohta kohdalta
mut en tasan enää anna yhtäkään palautetta
ennen kuin oon riittävän kaukana
näiden ammattitaidottomuudesta ja vallan väärinkäytöstä.
Ne olis päässeet musta eroon
monella muullakin keinolla
ku hiillostamalla, syyttämällä ja kiusaamalla
ne olis
mut ne eivät just siihen kohtaan halunneet valtaansa käyttää
siis siihen missä sen avulla olis voinut oikein ja hyväksytysti selittää asiat
sitä oli paljon mukavampi käyttää kymmenessä kohdassa väärin
ja huomautuksen jälkeen päättäväisesti vain kieltää niin tehneensä.
Ei ne opi virheistään koskaan
se hyvä puoli tässä on et mua tällä ei voida tän jälkeen enää satuttaa
sillä ei oo mulle enää väliä
kykenevätkö nämä kohdata ongelmia työssään ammattilaisina
vai minäminä-henkisinä välituntikiusaajina.
Mut silti
tuuli sekoittaa hiukset silmille ja suuhun
lokki kulkee hiekalla edestakaisin
mä yritän ymmärtää
tietäen ettei se olis ees mahdollista
mä yritän kasata
sivustojen ostoskoreihin ruokapöytää ja tuoleja
arvailla muuton kokonaishintaa
suhteuttaa lukuja nettipankin numeroihin
mä yritän olla stressaamatta käytännön asioita
ku tavallaan tiiän itekki
et niitä on silti helpoin järjestää
mut en silti voi olla epäilemättä jatkuvasti
miten hitossa tästä selviää?