koira makaa päättäväisenä vieressä
laskee päänsä kerta toisensa jälkeen mun rintakehälle, jalan päälle
mihin vaan
jossa voi olla varma
et mä en liiku ilman et se herää.
Oon enemmän irrallaan
viha on valtava voimavara
vaikkei pettymykseltä mikään suojaa
silti on hetkittäin hauskaa järkyttää
nää on viimeisiä viikkoja
ihan turhaa enää yrittää tulla toimeen.
Joo ei oo oikeutta
eipä ollu niilläkään
ja lopuks mitä väliä kuka loukkaantuu mistäkin
tasan tiiettiin mitä ja miks tää syksyllä aloitettiin
nyt ei osata enää muuta ku mussuttaa samoja lauseita ilman perusteluja
olla nii kovin järkyttyneitä siitä etten pyri ollenkaan peittelemään halveksuntaani.
Ihan yhtälailla luodit lentää kummaltakin puolelta
siks en jaksa olla erityisen pahoillani enää mistään
totuudet tiietään
ja aika on lopulta lyhyt siihen nähden et tää on ollu tätä täysin samaa lokakuusta.
En sano et muuallakaan onnistuis
ehkä oon vaan jotenkin täysin käsittämättömällä tavalla hirviö
vai onks se lopulta ees nii kovin yllättävää
samaahan mä oon kaikki nää vuodet hokenu
yrittäny saada pahuuteni selitettyä
uskomiset on toisten vastuulla.
Päästiin tilanteeseen jossa hävittävää enää oo
siks tiiän ettei mun tarvitse salata mitään
voin kertoo kaiken just niin kuin sen koin
voin syyttää itteeni ja muita niiden virheistä
on helpompaa aloittaa alusta
ku päätöksen uskomisesta saa jättää niiden toisten harteille.
Ehkä
ja vain ehkä
ne osaakin olla ammattilaisia hankalissakin hetkissä
ehkä mä oon alunperin jo niin mahdoton
ettei mitään yhteistyötä ole mahdollista tehdä
mut sekin on jo enemmän kuin tää
ja nää typerykset jotka kuvittelee
et jos virheensä kieltää ne katoaa
ja et jos aina asettuu jonkun toisen selän taakse
ei ite joudu vastuuseen mistään.
Sehän ei tässä maailmassa toimi aivan näin
kaiken kauhun jälkeen alan ymmärtää
mistä kaikesta vapaudun lähtiessäni
joo missään ei taata etteikö sama sota alkais alusta
päätyis tätäkin synkimpään lopputulokseen
mut tiiän et yritin kaikkeni
siitä ei ollu kyse
ettenkö olis puhunu
alistunut kuunteleen aiheettomia syytöksiä
siihen tää ei loppunu
et mä luovutin
vaan siihen et tajusin
et ihan kaikkien ei oo koskaan tarvinnut kasvaa aikuisiksi
opetella kantaan vastuuta sanoista ja teoistaan
saati missään nimessä kyetä käsittelemään itseään koskevaa negatiivista palautetta.
Joojoo mikä mä mitään oon huutamaan
ku ite oon pelkkää roskaa enkä kestä mitään
niinpä
vai olisko se ollutkin juuri se pointti?
Ihan sama
mä lasken vaan tunteja
sekunteja
pakoreittejä
ei siellä odota mitään elämää tai ymmärrystä
siellä on vaan taistelut jotka aloitetaan kokonaan alusta
mut siinäkin on jo todella paljon enemmän kuin missään täällä.
Siihen voi luottaa
siihen ettei ole mitään mihin luottaa ja väistämättä syksyn pimeys vie kaikki mahdollisuudet selviytyä ja pärjätä
joka tapauksessa yksikään näistä ei voi satuttaa enää mua
mun ei tarvitse enää ikinä sanoa sanaakaan kenellekään täällä
ja mä sanoisin et tässä on tehty aika huolella tää hiillostaminen
et kaiken sen hyvän ja turvallisen jälkeen mitä täällä vuosia oli
onnistuttiin kuukausissa päätymään tällaiseen lopputulokseen.
Mut eihän se näin muka mennyt
ihan vain kuvittelin
jep
uskoo ken tahtoo
mä en tätä valhetta tuu nielemään koskaan.