Siel on tähtitaivas ja sumu
joskus myöhemmin ikkunalaudalla verta
mä en oo tehnyt mitään
koska säännöt on nyt nää
ei uhkauksia
ihan vain ilmoituksia
tasapainoilen kiveltä toiselle
paniikki iskee vasta kun joku puree
ei siellä ketään oo
kassajonossa joku hymyilee ja mä en tiiä miks
luuleeko se tuntevansa vai tunteeko oikeasti
näkeekö se jotain mitä mä en
yöllä auto kääntyy pois
mut ne jäälautat palaa
ja käy päälle kuin hampaat
räiskin jäistä vettä
en huuda
enhän ikinä
älä saatana syö mua
peilistä katsoo tyhjät silmät
otsalla verta
verta takissa, hupparissa, housunlahkeessa
pimeässä viillettyjä
sormituntumalla edettyjä
likaista ja ällöttävää
roskat ja tiskit hoitamatta
mut kengät pesen
vaikken jaksa
itku joka ei enää ala, koska ei milloinkaan ehdi loppua
mä en vaan jaksa enää
ja tiiän ihan hyvin ettei sillä oo väliä
nii kauan ku sidon haavani
kasaan palaseni ees joskus
harjaan hiukset ja taistelen itteni suihkuun
tää kaikki on vain ontuva teoria elämästä
ei missään oo sanottu
et vaikka kuinka yrittää jaksaa ja suorittaa
koskaan selviäis
musta ei oo tähän enää
ihan liikaa tekemättä
ahdistusta ei pääse piiloon
kuolema vaatii enemmän kaikkea sitä mitä mussa ei oo
mut tähänkään en pysty
tähän päivään
tähän elämään.
Mut mikään ei auta
kukaan ei voi auttaa
ei tän oo ollut tarkoituskaan ikinä helpottaa.