En mä kuole siks et nyt tehtiin jotain väärin tai jätettiin tekemättä
mä kuolen siks
et ne laittoi oven lukkoon
jätti mut yksin tämän saman kauhun kans siihen eteisen lattialle itkemään
eivätkä välittäneet
ymmärrän uupumuksen
oman kamaluuteni
mut en ikinä sitä
miks ne ei hakenu apua?
Miks ne ei koskaan sanonu kenellekään
ettei ne jaksa sitä miten kamala oon
miten en nuku enkä tee mitään oikein
miten oon niin kamala ettei mua voi ees rakastaa?
Miks ne ei sanonu sitä ääneen
miks ne käänsi selän ku mä pelkäsin enemmän kuin osasin käsittää?
Siks mä kuolen
tainnutan taas huudon päässäni temestalla
itku ei sammu enää
liikaa liikaa
kohta ne loppuu
mä en yritä paeta itteni leikkaamista temestaan
sen kans me ollaan samalla puolella
kuolemahuutoo mä pakenen
vaikka tiiän et se on väärin
et on oikein mitä enemmän päälle kaikki se tulee
raiteet, meri ja köysi
keino ihan sama
kunhan vaan
kunhan vihdoin
vitun saastainen hirviö.
Emmä kuole siks etteikö mua ois yritetty auttaa
mä kuolen siks etten mä enää jaksa
siks et mun arvottomuus on osoitettu hyvinkin tarkasti jo niinä vuosina
kun vielä pelkäsin kummituksia kuolemaa enemmän.
Eikä niitä sais syyttää
aina pitäis kaikkia ymmärtää
kiusaan itteeni samoilla ajatuksilla vaikken pystykään hengittämään
jos mun äiti ois ollu joku toinen
jos oisin ollu turvassa
mitä ois jos en ois joutunut elään tän olon kans kaikkia näitä vuosia
jos avut ois auttanu mua kuten muita
jos en ois aina ollu näin saatanan väärin?
Mikään ei muutu
sama karuselli jatkaa pyörimistään
raiteet vai köysi
tänään vai huomenna
pudotan veden pois
kaks kertaa epäonnistumista riittää
vähemmän traumaa muille
mut kun en kuole teen jatkuvasti pahaa
eli raiteet vai köysi
nyt vai heti
huomennako
mitkä valheiksi meidän väliin
hymy vai selitys
sopiva määrä elämän leikkimistä
vähemmän kuoleman sanoittamista
ja kun eihän mikään määrä keskusteluja tätä muuta
mä oon umpikujassa
muut jossain muualla
osa ehkä keinottomuudessa
osa ehkä välinpitämättömyydessä
mä yksin
pilkkopimeässä
huutamassa apua
turhaa apua
apua jota ei ole olemassa
itkemässä lohtua
silitystä, halausta
kaikkea sitä
joka ei muuta tätä mihinkään.