Lähdön sanoja on anteeks
itku jota en osaa enää lopettaa
oon vaan pahoillani kaikesta
vaikka tiiän ettei mikään riitä.
On nii mustaa
ei pitäis olla kun kaikki on ihan hyvin
mut silti on
pilkkopimeää
ehkä tää on marraskuu
tai terapian alkua
mä en jaksa tietää
ku itken vaan anteeks
vaikken sitä ääneen sanoa osaakaan.
Itken anteeks sitä etten mä tahallani
oo tässä, tällainen
ja täysin kyvytön muuttumaan
itken anteeks sitä etten enää jaksa uskoa parempaan
sitä et kiukuttelen turhasta
säästääkseni itteeni sekunnin totuuden kivulta.
Oon pahoillani umpikujasta
johon itse itseni ajoin
oon pahoillani kaikesta.
Oon pahoillani sitten kun…
Oon pahoillani aina.