Läpi kaiken sen
mun ajatuksissa on vain yks asia
en halua elää
en näin
en itseni kanssa
en halua enää.
En jaksa leikkiä muutosta muiden vuoks
uskoa parempaan
en jaksa enää elää.
Ja itku alkaa
kun ajatus taipuu loputtoman huutonsa alla
mä halusin vain kuolla turvassa
luvan kanssa
ilman syytöksiä.
Miksei meille anneta helppoja keinoja
se säästäis valtavat määrät verorahoja
suojelis nii montaa mun pahuudelta
miksei meille anneta varmoja keinoja
miks tuskasta pitää tehdä tuskaisempaa
kun kaikki muu on jo olemassa
keksitty
mut lain takana suojassa
ketä tässä suojellaan
kun valtion rahat on loppu ja varmuutena se ettei mun elämästä oo muuta kuin haittaa?
En halua tältä elämältä enää mitään
en mennä mihinkään
kokea mitään
toivoa mitään muuta
kuin loppua.
Miks pitää kuolla peläten
miksei voida päästää irti syytöksistä
totuudet tiedetään
ja se ettei parempaa koskaan tuu
miks silti pitää kieltää
miksei voida jo myöntää?
En jaksa olla elossa vain elossaolon vuoksi
turhan, raskaan ja mitäänsanomattoman
valtavan kipeän elossaolon vuoksi
en näe tässä kitumisessa mitään järkeä.
En oo nähnyt vuosiin
mut mitä useampia näitä kuluu
yhä vähemmän ymmärrän
miks hengittää enää hetkenkään läpi.
Varmaan jos tähän olis asetettu päättymispäivä
jos paha olo olis ollut jotain ohimenevämpää eikä vuosikausia kestävää
varmaan jos joku ois auttanut ennen kuin koko minuus muuttui pahaksi oloksi
varmaan sitten olisin halunnut nähdä, elää, kokea vielä jotakin.
Nyt makaan tarkoin pimennetyssä huoneessa ymmärtämässä
ettei tää riitely johda enää mihinkään
kukaan ei nää tai tajua mun kantaa
eikä tuu tajuamaan vaikka kuinka hukkaisin vastaan väittämiseen aikaa.
Ja silti pelkään
suunnitelmia on kolme
loppuun saakka mietittyinä
laskettu voimien mukaan
ei ylitsepääsemättömiä miltään muulta osin kuin pelon.
Tän kaiken syövän
lamaannuttavan kuolemanpelon suhteen
osaan kertoa järjellä
ettei pahempaa enää tuu
se et toteutan itsemurhan
on paras asia mitä koskaan täällä oon saanut aikaiseksi
mä vapautan itseni
mä vapautan kaikki muut
mä tiiän miten jokainen asia, ajatus, totuus on kuoleman puolella
mut silti pelkään
jotain niin alkukantaista etten pysty järkeilemällä saamaan sitä hallintaan.
Ja vaikka ne kuin väittää et sun oireet on tota ja tätä
sitä impulsiivisuutta en tavoita
en löydä kohtaa musta
joka menee miettimättä kaikkea seitsemältäkymmeneltä kolmelta eri puolelta
ja sittenkin vielä kertaa kaiken kerran varmuuden vuoksi.
Tässä ois hyötyä et oirekuva olis munkin mielestä tämä
ja kriteereihin sopiva
on nii paljon perusteluja kuoleman puolella
et ajattelemattomuudella pääsis helposti rajan yli.