Ikävä on niin kipeän lähellä yhtälailla sitä sammumatonta elämänjanoa
kuin pysäyttämätöntä itsetuhoa
seilaan kahden kivun välissä
voisin elää
tuosta noin vain lähteä
uskoa taas ja rikkoa itseni toiveisiin
tuntea musiikin sykkeen tahmaisen baarin lattialla
epäillen kuvitella muuttuvani jostain virheestä kelpaavaksi
nousta junaan
ja taas uuteen
päästä kauemmas
erottaa tämän ja sen toisen
jonka historia katoaa päätöksestä
voisin kaiken sen
ellen jo tietäisi
kivun korjaa vain kuolema
eikä ikävää sammuta se että päätyy kauemmas eksyksiin.
Mutta vaikka kuolemaa pitelee vaihtoehdoista lähimpänä
ehkä turvana
ehkä suojakuorena
minä ikinä sen hetkissään tahtookaan nähdä
sitä laskee aina ne samat toiveet
jos vielä tämän yön
jos vielä vähän.
Ja sen tekee vaikka tietää
pahempaa on tulossa
eihän tämä ole mitään siihen verrattuna mikä on vielä mahdollista
sitä väittää vastaan
hakee uusia iskuja
jotta tuntisi edes sen kolme sekuntia elävänsä
kun viha läikähtää perustelujen välissä kokonaiseen liekkiinsä.
Mikään ei pelasta
mikään ei suojele
maailma on kylmempi, jyrkempi ja surullisempi
vuodet ei opeta elämän kauneutta
ne opettavat sen raadollisuutta.
Sitä että vaikka miten huutaa vastaan
syysmyrskyisillä merenrannoilla
tai mukaturvallisissa sohvannurkissa
on aina yhtä hauras
jopa niitä iskuja vastaan
joita itse hakemalla hakee
joille petaa paikan valmiiksi
kuvitellen ettei enää voisi sattua
ei ainakaan niin paljoa.
Turvattomuus on tunteista uuvuttavin
sitä voi sanoittaa loputtomiin
ilman että yhdessäkään keskustelussa kokee tulevansa ymmärretyksi
pelkkä halu ymmärtää ei riitä
jos ei koskaan ole pelännyt niin.
Enkä mä syytä
ja selviäähän ne muut pahemmistakin
kyseenalaistan vain
miksi kuntoutuminen, hoito tai millä sanalla se ikinä siinä kohtaa on kuvattu
perustuu valheeseen.
Ei ole valehdeltu jos ei ole kerrottu totuutta
entä kun se on yhtä kuin selitellä päälle muita
kieltäytyä myöntämästä
ehkä on niin ettei keinoja aina ole
ja ettei ne kaikki tunteet katoa sillä että niitä kääntelee mukatärkeiden monisteiden vastauskohtiin
tai sekoittaa entisestään aivoja lääkkeillä
joiden tehokkuus perustuu puolueellisiin kokeisiin.
Ja mitä epäonnistumisen ilmaiseminen tässä kohdassa enää muuttaisi
niinpä
mitä väliä oli ainoallakaan näistä vuosista
huojuvasta tornista rakennettuna valheesta valheen päälle
yhtä aikaa tuon mitä väliä-kysymyksen kans
mun tekis mieli kysyä
mitä väliä mulla koskaan oli?