Tätä pelkoa ei kukaan vie koskaan pois
tämän kanssa kuka tahansa olisi aseeton
ja mä murrun murtumistani hakeutuessani nurkkiin ja seinänvieriin ja upotessani suojelusenkelin sanoihin.
Tuttujen asioiden pitäisi rauhoittaa
mut ei tätä kaaosta mikään hallitse
pelkään niin etten osaa edes sanoittaa pelkoani
mitään hätää ei tavallaan ole
mut silti kaikki on aivan väärin ja kamalan epävarmaa ja pelottavaa.
Istun kylppärinlattialle
etsin pitkään kohtaa käsistä
tänään en tavallaan halua kipua
haen vain lohtua
ja ranteista aloittaminen tarjoaa sen
jos muistaa ”katsella” kipuaan
eikä yritä ohittaa vaiheita nopean ratkaisun toivossa.
Jossain kohtaa laitan silmät kiinni
biisit karkaa kauemmas
alan tunnon perusteella katsella käsivarren kipua
en tänään osaa asetella mitään ratkaistavaa kivun kohdalle
mutta tähän prosessiin osaan luottaa
ei kipu kipuna koskaan petä
jos minä en sitä.
Jossain kohtaa siirryn saksiin
kun oon irtoillut todellisuudestani riittävästi
mun turva lakkaa laastarin ja sideharsoon
mut jos pidän tämän aina lähelläni
ei ne pelottavat tunnu niin pahalta
kai.