Minä tiesin
osa kivusta on vain sitä mitä et voinut puolesta elää
kaipausta elämään jota seurasin sivusta
ei ketään kannatella loputtomiin tällä puolen
vastarannan tuulilla on kumma voima
ja meistä jokainen lopulta jokseenkin hauras.
Sitä se kipu oli
kaipuuta kokonaiseen elämään
kadotettua rohkeutta kurkistaa aidan toiselle puolelle
tässä minä olen
elämättä.
Lähtisin elämään
etsisin ihmiset ja kaikki ne tarkoitukset
miksi selvitä tämän myrskyn yli kun uusi nousee jo taivaanrannasta
lähtisin
jos jollain tavoin olisi vakuutettu
ettei joka kerta putoa vain syvemmälle yksinäiseen pimeyteen.
Enkä sitten enää jaksa
suljen sälekaihtimet kevätauringolta
vihaan tyhjien sanojen täyttämiä keskusteluja
yhtälailla kuin kehoa jota en jaksa enää leikata
mieltä joka vannoo kuolemansa aina uudelle päivälle
laskee tunnit ja kilometrit ja viimeisen hengenvedon
ja luottaa niin kovin
on aika ajasta aikaan
ja tämä se päätöslause.