Mä muistan ne keväthanget
auringonvalon joka sai hymyilemään
mä ja koira ja mehtäautotiet
ja se loputon, toivoa kumpuava usko siitä tulevasta
jossa elämä on elämää.
Ja mä uskoin niin ja rakensin ne kaikki
liiat pilvilinnat ja muut
joille ei ollut pitävää perustaa.
Nyt mä itken sitä miten en osaa enää tuntea iloa
en löydä sellaista pysyvää tilaa
kuin silloin siellä vuosikymmenen takana
sellaista olemassaoloa
jossa en pohjimmiltani vain pelkäisi
en tiiä milloin kaikki murtui viimeisen kerran
mut tässä kohtaa kyse oo siitä et tahdonko tai jaksanko mä
tää mieli tekee mitä tahtoo
mä kerään sit ne sirpaleet ja leikin taas.
Mut se ois voinu olla se toinenkin elämä
koira vierellä pidempään ja onnistumisia jossain muualla
ku niillä teillä ei kuitenkaan muuta voinu toivoo kuin poispääsyä.
Mistään pois pääseminen ei oo ratkaisu
mä seuraan ite itteeni ja mussa on jotain tosi kamalaa
koko ajan pahentuvaa
ne leikkii ympärillä masennuksen hoitamista
mä tunnen kaiken entistä selvemmin
mut sitä ei voida kuulla totuutena.
Enkä mä silti tunne elämää
itken ku vihaan aurinkoa
itken miten vihaan saapuvaa kevättä
itken sitä et musta tuli tää
ja sitä etten koskaan osaa kostaa itelleni riittävän kovin keinoin.
Mä itken mun mieltä
joka kääntää kaikki sanat mitä kuulee
ei tähän auta mikään ku tää ei vaan lopu
mä en voi valehdella totuuksia muuksi
mut en mä myöskään pysty elämään
kun kaikki vaan kertoo siitä miten ne haluaa satuttaa.
Ja joo väitetään väitetään
kuut auringoiks ihan niin kuin ennenkin
mä en usko sitä vähääkään
ja siitä lopusta mieli rakentaa taas uudet perustelut
sille puolelle missä en voi olla turvassa mitenkään
ei se kysy et haluanko mä näin
ajatella näin
ymmärtää tän näin
kokea tätä näin
jaksanko mä ottaa vastaan uutta totuutta
ei se niitä kysele
se päättää ja mä huudan vähät voimat vastaan vain ymmärtääkseni
et tätä sotkua ei selvitetä mitenkään.
Ei mieltä voi pakottaa lopettamaan
ja kun ajatukset on riittävän vahvoja
ei niitä pysty ohjata tai huijata
mä en halua olla enää itteni kans
mä en jaksa enää
mut sekäänhän ei varsinaisesti ollut tahdosta kii.
Kuolema tietty mut entä tää muu
ku se kuolema vaan on ja on
karkuun juoksun kohteena
ja siks tää ei tietenkään lopu.