mä nään edessäni mustaa ja sitten mustempaa
mua pelottaa vastuut elämän päättämisestä
mut samalla kannan itsemurhasuunnitelmat selkärepussa tuntien sen olevan ainoa keino jaksaa.
Enää muutama päivä
sitä mä hoen
en puhu itelleni viikoista, en kuukausista
en valehtele et keväämmällä helpottaa
mä oon nähnyt vuodet ja kiertokulut
mä oon elänyt tän läpi liian monesti.
Pelkään kuolemaa
kamala miten pelkään
mut silti turvaan siihen et suunnitelma on
on jotakin vain mun
jotakin joka auttaa varmasti
jotakin jonka jälkeen tää tuska ei enää voi jatkua.
Ja nii mä itken
sängyllä, sohvalla, nojatuolissa ja lattialla
itken yksin ja itken kun yritän puhua
ei ne voi kuulla koska totuus on liian toivoton
mut itken silti
ja mua väsyttää olla olemassa
mua väsyttää itku joka alkaa ilman syytä mut ei lopu mihinkään
en saa henkeä
en varmistusta siitä että nyt se on ohi
yritän karata temestasumuun
mut liika on liikaa ja tätä samaa pakoreittiä on kulutettu jo kuukausia
jään yksin taistelemaan mörköjäni vastaan.
Tiiän et apu on tässä
tiiän saaneeni valtavan paljon apua
mun kohdalla on yritetty vaikka mitä
mä tiiän sen kyllä
ja mä tiiä et osasto vapaaehtoisesti on kuin tää
paitsi ettei kukaan kuuntele sitäkään vähää
tiuskii vain
ja pakolla suljettu on paikka jossa särjetään lisää
mä tiiän kaiken tän jälkeen
ettei kuoleman siirtäminen oo mikään ratkaisu
aikuiset on aikuisina itse elämästään vastuussa
ja tässä kohtaa myös kuolemastaan.
Lääkkeet yritettiin
ECT myös
niin kamalan monta keskustelua
yritettiin sanoa hyvällä ja pahalla
saada mut tajuamaan jotain mitä en koskaan tuu ymmärtämään
mä tiiän tää on päättyvä tie
tältä tieltä ei käännytä takaisin
ja usein se ei haittaa.
Ne puhuis et yli viikko ilman viiltoja ois hyvä
mut ne ei tiiä kuinka pahaa paha on
kun oon niin väsyny etten jaksa ees viiltää
asioilla on puolia jotka peitetään pinnalta
syystä tietenkin
mut turvaksi sellainen ei oo.
Yhtä aikaa haluun huutaa apua
haluun siirtää vastuun pääni sisäisestä itsetuhotaistelusta jollekin joka sen jaksais käydä
mut ei mun olo paranis silläkään
eikä tulevaisuus muuttuis yhtään valoisammaks
joten samalla mä mietin
et enää hetki
kohta tää on ohi
sit ei enää satu
sä et oo enää se vitun pelle
epäonnistunut luuseri
jota kaikki syyttää
ihan kohta
kaikki on hyvin.