Väsymyksen syvyyden tunnistaa hyvin siitä
kun alkaa taas elää elämäänsä selviytymispisteiden kautta
rakentaa arkensa sopimusten varaan
joissa kertoo itse itselleen että tuon kun hoidan niin sitten oon vapaa
saa itsensä selviytymään asioista enää tällaisen loputtoman itsepetoksen avulla
tässä kohdassa tunnistaa sen kuinka väsynyt pohjimmiltaan on
kun ei uskalla eikä tahdo enää luvata asioita edes viikon päähän.
Ei sillä että olisin mitään tekemässä
mitään minkä ne tutuimmat kolme sanaa sisälleen kätkee
mä vaan tarviin tilaa
enemmän vapautta
aikoja kun en ole selitysvelvollinen millään tavoin
mahdollisuuden jossa saan tehdä mitä tahansa ilman että tarvitsee pelätä
millä minä tämänkin tästä toiseksi selitän.
Ja ne kielletyt kolme sanaa olen vaihtanut toisiin
mä hoen joka käänteessä
kyl mä pärjään
toistan sitä kaikissa hetkissä
tietty hymyn tapainen ilme ja tyhjät sanat
kyl mä pärjään
nää sanat on ne jotka mua täällä muilta suojelee
kun mä toistan vaan tätä samaa enkä puhu kiellettyjä ajatuksia kenellekään
kukaan ei voi tulla rajojen yli
ei syyttää mitenkään kuten silloin ennen
kyl mä pärjään pitää mut täällä turvassa
oman tuhoni sylissä
rajat selkeinä, muut riittävän etäällä
hoen sitä jopa itselleni sangen hulluissa kohdissa
jotka eivät järjellä ajateltuna oikein taivu sellaisiksi kokonaisuuksiksi
joissa ensimmäiselle vastaantulijalle tekis mieli todeta
kyl mä pärjään.
Mut ku kyl mä pärjään
mä osaan nää kaikki
itseni, kipuni, toisten sanat
osaan ulkoa kamaluuteni, virheeni, arvottomuuteni
muistan ikuisesti sen miten tehokkaasti yks ihminen voidaan missä tahansa millä tahansa mitätöidä
mä osaan nää kaikki ja se tarkoittaa et mä pärjään paljon paremmin täällä
missä oon ihan yksin
koska tässä mulla on vain mun sisin hallittavana
täällä mun ei tarvi pystyä kestämään sitä kaikkea mihin en osaa varautua.
On riskejä
valtavia riskejä tässä mitä teen
miten pelkojani yritän hallita
ja pelkään et pelko on taas se joka tän otteen saa lipeämään
ja jos mokaan edes yhden sanan verran
tarkoin rakennetut muurit on murrettu sekunneissa
eikä mulla ole enää mitään mihin piiloutua
välinpitämättömyyteeni tietysti
mutta sekään ei suojele pahimmilta
eikä pahimmissa hetkissä ollenkaan
se et kun siihen jää ristituleen
nii ei siinä auta muuta ku kuunnella
kaikki ja kaikki sitäkin kaikkea seuraava
en tahdo
en enää ikinä
voisko tämän pelon tästä nyt sillä tavoin tappaa
että jos käykin joskus niin että tilanne tulee sopivaksi
etten minä enää pelkoni vuoksi itse tuhoa turvani muureja?