että oliko elämällä joskus jokin tarkoitus
kun nyt seison tässä tähän pimeyteen unohtuneena
ja tunnen vain satunnaisten kyynelten juoksevan poskilta takinkaulukselle
ajatukset etääntyy
ne leviää kutistuakseen uudestaan
samalla minuuskin tuntuu lähinnä häilyvältä, epäselvin rajoin varustetulta hirviöltä
juuri nyt on ylivoimaisen vaikea yrittää ymmärtää
milloin tässä elämässä on ollut järkeä
tai onko sellaista kohtaa oikeasti ollut koskaan?
On vaikeaa hahmottaa mitään
sunnuntaissa on sellaista kestämätöntä vihaa
perjantaissa se on vielä pelkoa
mitä tyhjyyttä huutava viikonloppu saa aikaan
sunnuntaihin päästessä mieli on juminut itsensä sellaiseen pisteeseen että keho tuntuu suurimmaksi osaksi toimintakyvyttömältä ja on ehdottoman kykenemätön ottamaan käskyjä vastaan
jossain hetkessä herää tajuamaan vain
ettei tältä pelasta edes mikään määrä itsensä tuhoamista.
Arki on raskas
arki on ahdistava
mutta arki ei sisällä tällaista määrää kestämätöntä itsevihaa
kun joku muu on kirjoittanut lukujärjestyksen
mene tuonne, ole tuo
suoritasuorita
kasaa nyt vittu ittes
toimi
se on niin paljon helpompaa kuin tää mun oma elämä.
Mut ku pitää olla viikonloppuja
kato ne muut palautuu vapaa-ajalla
ne tekee mukavia asioita
ne tietää sellaisia juttuja
ne käy lenkillä sillainki ettei ne itke joka kolmannetta ajatuspyöritystään
sillain ettei niiden tarvi vajota eteisen lattialle heti ku ne sulkee ulko-oven
sillainki voi elää
se on tosi outoa.
Mä en palaudu tästä
vaikka en kyllä oo ees kuormittunu
ainakaan niiden viisaampien mielestä
ja mikäpä mä oon vastaan huutamaan
kai ne ny tietää paremmin
ku tietäähän ne senki et mun pitäis vaan suorittaa enemmän, tarkemmin nii sitte musta ei tuntuis näin pahalta.
Mut en tiiä
ku en tiiä mitä muuta tää voi olla kuin väsymystä
paitsi ettei tää lähde vaikka miten säädän nukkumista
vaikka rajoitan tai nukun just nii paljon ku nukuttaa
silti tää ei vaan helpotu.
Syksyt tekee mitä syksyjen täytyy tehä
ymmärrän
mutta en hyväksy
miksi täytyy näin kamalan ankaralla kädellä rangaista
eikö oikeasti yhtään vähempi riittäis?