Kädet hapuilee vahvempaa
mieli yrittää ymmärtää mihin kompastuu
sisin itkee jotain sellaista tähän hetkeen
joka uskaltaisi kestää sen mitä itse en
ei sellaisia saavu pyytämällä
ne on kaikki olleet vain ohikulkumatkalla.
Keinun kyyneliä pois
huuto syvällä ei rauhoitu
tunnen ympäriltä liiaksi
ei niitä jaettu taakaksi
ne vain tarttui vahingossa mukaan.
Pelkään pelkoani
pelkään muita
eniten silti itseäni.
Enkä pääse pakoon
en löydä hetkeksi rauhaa
kun kukaan ei kestä kuunnella
täällä ja tässä hetkessä
tätä määrää toivottomuutta, synkkyyttä, itsekkyyttä, pahuutta.
Ne pakenee
luovii sanaviidakoista selkeämmille teille
vaihtaa puheenaiheita kuin se ois niiden työn tarkoitus
ohittaa
ohittaa
antaa ohitettavan ymmärtää kokonaisvaltaisesti
miten tämä kaikki todellisuus täytyy pian ohittaa.
Ihan kuin ne pelkäis et se tarttuu
joojoo naamioidaan se tutuin lausein
ettei murehtiminen mitään paranna ja pitää keskittyä muutokseen
mut ootteko keränneet noi vastalauseet vain siks
ettette ikinä joutuis kattoon elämää tältä puolen
ettette kestä katsoa tätä, mua, mun tunnetta?
Murtuisko se ammattilaiskuori
jos siihen pääsiski iskemään täältä sivusta
ihan yhtälaisella totuudella
kuin se on tuo teidän onnistuneempienkin uni
tuskin edes onnellisempien
uskon et enemmän kyse on tuurista
ja tietystä määrästä valittua sokeutumista.
Mä kaipaisin vaan niin paljon jotakin
joka ois jo nähnyt nii paljon
ettei tarvis säikkyä ja pelkonsa vuoksi suojautua tyhjiin lauseisiin ja muka-ammattitaitoon
ku ei ne vahvimmat oo tarvinneet mua kestääkseen kaikkea mahdollista tietoa
siks en usko et näissä mitataan paljoakaan koulutusta
kyse on erilaisesta rohkeudesta
kyvystä asettaa asiat järjestykseen
ja ymmärtää et ihan kaikkea ei voi järjestää.
Kyvystä sietää sitä et tää on mitä on
kyvystä kestää sitä et mä oon just näin kamala
vaikka mut ajais aina uudestaan nurkkaan
ja yrittäis saada ohittamalla hiljenemään.
Heijaan pimenevässä huoneessa itkua ees vähän helpommin hengitettäväks
tiedostan liiaksi ettei täällä oo ketään
tänne ei tuu ketään
kaikki on jo ohi
totta kai nekin kuinka oon aikuinen ja vastuussa
itkuista ja peloista
koko elämästä
mä tiiän, tiedostan
mut kipu ei mee pois.
Ja mä rakennan taas yhden yön suunnitelmaa kuolemasta
köydestä ja nopeasta ratkaisusta
kaikki on valmiina
minä pelkojeni kanssa en.