Elämän puoleinen minä voi tehdä valinnan kuolemasta
eikä enää satu
paha olo on ikuisesti täällä
se hautautuu hetkittäin ja sitten nousee taas kaikessa voimassaan syöstämään mut pimeään.
Mutta jos katselen elämääni kauempaa
asetun sivuun ahdistuksista, menneistä ja tulevista
voin vapaassa tahdossani valita kuoleman
ja silloin olen voittanut.
En ehkä elämää
mutta elämän
sillä tätä elämää ei tulla elämäksi muokkaamaan yhdelläkään lääkkeellä tai kuntoutumisleikillä
oon ollut aivan liian pitkään liian kaukana sellaisesta todesta
joka muille on arkea.
En jaksa enää edes tavoitella elämää
mulla on epätosia epäonnistuvia suunnitelmia puskureina peloille
mut ei niistä elämäksi tämän mielen kanssa ole.
Eikä tarvitse ollakaan
ei ole mikään pakko.
Putoan
ja kuolema ottaa kiinni
tietysti mieluummin astun sen viimeisen askeleeni itse
kuin ympäristön pakottamana.