Ehkä sanat pakenee
sukeltelee muuttolaatikoihin astioiden sekaan
tai jätesäkkien sisällä roska-astiaan
tai ehkä on tultu taaskin kohtaan jossa sanottavaa ei ole.
Tuleekokaan
jos on pimeää pimeän jälkeen
silloinkin kun aurinko leikkii jo hangilla herättelevänsä uutta kevättä elämään
pelkoa pimeän vieressä ja ympärillä
päällä, alla ja joka puolella
entä jos tähän yhtälöön ei vain mahtuisi sanoja
jotka kertoisivat mistään mitään?
Olisi kipu jonka voisi asetella edelleen kylppärinlattialla ranteille tai jaloille tai miten vain
tärkeimpiä en tietenkään pakkaa ennen viimeistä iltaa
ja silloinkin kaikista tarkimman kautta
mutta kai sekin olis turhaa
jos ei edes tiedä miksi.
En ehkä juuri nyt haluaisi osata sanoa tai kirjoittaa mitään
ehkä nämä päivät on helpompi suorittaa
jos ei tiedä
enempäänsä muista saati tunne
jos ei vaan anna itkulle tilaa
ei sitten tarvitse romahdellakaan lattialle
voi siivota ja pakata ja leikkiä vieraille ihmisille jotakin normaalia aikuista
ja niin
suorittaa
tarkasti ja tarkemmin
vaikkakin todennäköisesti täysin turhan takia
mutta ei kai sitäkään tarvitse tälle keholle kertoa
joka vielä osaa itsensä näiden päivien läpi pakottaa
vaikkei voimia ole ollut jäljellä mihinkään enää kuukausiin.