Sä voit juosta karkuun
sä voit mennä piiloon
mut ratkaiseva totuus on et kaikki mitä teet on kuitenkin vain sun omaa kuvitelmaa siitä et ehtisit turvaan.
Sydän sykkii
pahuus virtaa mun suonissa
ajatus on niin kamala
pelottaa milloin näen sen peilissä
se on mun sanoissa
se on jokaisen mielikuvitustarinan pääroolissa
tätä on nii paljo etten halua tiedostaa
kaikki on aivan liian totta
yritän mennä nopeammin
vaikka en oikeasti jaksais
tiiän et se on jo mussa
ollut aina
silti huomaan rakentavani typeriä pakoreittejä
kato jos mä teen tän ja tän ja tän
nii ehkä sit
mut aina se ottaa mut silti kii
kyyneleet ja kasvomaski
tästäpä et lähde karkuun
mä en kestä olla mä
en tietää enää hetkeäkään et mikään ei enää ikinä
kukaan ei voi ottaa tätä musta pois
ja tällaisena mä tuhoan
mä oon tulimyrsky, hurrikaani
kaikki se tiedetty tuho
ja liian naiivi ymmärtämään
ettenhän pääse itseltäni turvaan
en vaikka kuinka suorittaisin päiviäni
ja mitä enemmän yritän löytää itselleni turvaa tältä
sitä enemmän sotken tähän muita
en halua tätä muille
mut en löydä hallintaa tai rajoja itselleni, itseni sisältä
en saa pidettyä tätä kasassa
mä en pysy tän kans koossa.
Se on murskaavaa
kaikki tämä elämä totuutena
kuolema selityksenä
mä en oo enää olemassa niille
ne toivoo nii paljo et oisin jo kuollut
et oon jo niille kuollut
voin kiljuu ja huutaa
mut ei aaveilla oo ääntä
mua ei oo
mä en oo olemassa enää
koska tein niin paljon väärin.
Pelottaa
en pysty tähän
mun keho huutaa unta
sellasta unta joka vie väsymystä
mut yöt on itkua ja ainoat nähdyt unet kuolemaa
kummia käsivarsia ja nii sekavia
ettei niille löytyis edes selittämällä selityksiä.
Aika loppuu
pakenen sitäkin
totuuksia totuuksien jälkeen
ehkä nää onkin tarinan päätöskohtauksia
viimeisiä ratkaisuja
et sä voi paeta totuutta
et sä voi.