En jaksa enää taistella
sen mä tiiän
mä tiiän että en jaksa enää et joka toisessa keskustelussa toivo luodaan
vain jotta se voidaan joka toisessa murskata.
Mä en jaksa enkä tahdo tätä enää
ymmärrän itekki etteihän mun elämässä ole mitään taistelun arvoista
et pelko on ainoa joka mua tässä hengissä pitää
mä tajuan kyllä ettei toivoa ole
ja sen etten mä sellaista edes ansaitse.
Ja silti mä itken
en osaa nukkua
mä tiiän ettei mikään muuttuis vaikka mä taistelisin kuinka
ei ne enää kuule.
Halusin valtavasti takertua sanoihin parin päivän takaa
kaikki järjestyy
vaikka totta kai tiiän ettei mikään täällä enää mihinkään mun osalta järjesty.
Ei se ois mahdollistakaan
oon saanut jo aivan liikaa
nyt on mun vuoroni maksaa velkani
ja se kokonaisuus taitaa tiivistyä tähän loppumattomaan itkuun.
Annetaan olla
tiiätkö mä luulen et tää on se kohta ku on kaikista paras vaan nostaa kädet pystyyn ja perääntyä
ei tämä muutu enää
en mä muutu ikinä.
Joo se ratkaisu pelottaa mua enemmän kuin kuolema
mut totta kai mä järjellä ymmärrän
miks asiat on nyt kuten on
ja miks mikään ei enää vois ees toiseksi muuttua
mä ymmärrän vaikka ymmärrys sattuu.