joka hetki
joka tilanteessa
oon liian liikaa.
Mokasin tänään jotain anteeksantamatonta
puhuin liikaa
liikaa vääristä asioista väärässä tilanteessa
enkä saa tehtyä tekemättömäksi
en vaikka painan pitkästä aikaa terän ihoon ja sotken sormeni vereen.
Hetken mä ajattelin
hyvä näin
tämä on elämä
ja et näin mä elän
nyt makaan tässä itkien
ja ymmärrän tehneeni tosi tosi ison virheen
mut tää naarmu ei oo se.
Taas sen saman
aina sen saman
jos vain oisin hiljaa
ne ei tietäis musta paljoa mitään
niillä ei ois samanlailla syytä vihalleen
mut sit mä ite annan kaikille niille uusillekin kaikki ne tuhannet syyt.
Mä oon nii vitun typerä jokaisessa kohtaamisessa
välttelen katsetta
vastaan väärin
puhun vääristä asioista
mä en osaa olla olemassa
siellä kaikkien niiden keskellä.
En sen paremmin täälläkään
näiden seinien suojassa
tässä itkemässä
en osaa olla tässä yhtään sen paremmin
mut ainakaan en yksin ollessani saa aiheutettua samanlaista tuhoa ja ahdistusta ympärilleni.
En haluais olla paha
mut miten mä pystyn tän lopettamaan?
Mä huudan ja kiljun ja yritän ja pakotan ja vaadin ja uhkaan ja pelottelen itseäni jatkuvasti
joka hetki
hoen jotankin mantraa pääni sisällä
tai teen jotakin jotta pysyisin aisoissa
niiden rajojen sisällä
mut tunnen vaan miten kaikki se kamala pahuus valuu musta ja tekee lopullista tuhoa kaikessa siinä ja kaikissa niissä
jotka joutuu mun kans jollain tavalla tekemisissä olemaan.
Enkä voi ees pyytää anteeks
koska anteekspyynnöt aiheuttaa vaan enemmän hämmennystä ja tekee tuskasta pahempaa
sillä en kuitenkaan saa käytöstäni muutettua.
Mä haluun vaan luovuttaa
haluun käpertyä johonki pimeään nurkkaan
ryömiä sängyn alle ja unohtua sinne
mä en halua olla olemassa tällaisena
mä en kestä olla olemassa minuna.